Liikkeestä lääke tarkoituksenmukaisella tekemisellä

Onko Liike sittenkään Lääke?

Nyt kun vuosi on pyörähtänyt käyntiin, on liikuntapaikoilla säpinää. Hiki virtaa ja posket punoittaa. Äkkiseltään näyttää hyvältä. Liikuntahan tekee hyvää, juuri sitä varten elimistömme on kehittynyt jo lähes 4 miljoonaa vuotta. Istumisen haittoja on torjuttava sillä että liikutaan, toki kuntoilu pelkästään ei riitä, liikettä on saatava myös pitkin päivää. Sydämen tulisi olla kunnossa, jotta meille Itä-Suomalaisille tutut sydän- ja verisuonitaudit pysyisivät loitolla.

Hyvältä siis vaikuttaisi näyttävän. MUTTA, valmentajan silmin tilanne ei olekaan niin loistokkaasti kuin pintaa katsomalla voisi olettaa. Kun raaputetaan pintaa syvemmälle päästää kiinni todelliseen haasteeseen hyvinvointimme ja terveytemme kannalta.

Kysymys kuuluu: ”kenellä on oikeasti voimavaroja harrastaa liikuntaa, niin kuin sitä nyt tehdään?”Haasteen ydin lepää nimittäin levossa ja palautumisessa. Elimistö pystyy kehittymään ylikuormittumatta pitkäjänteisesti vain jos lepoa ja palautumista on riittävästi!

Ilman lepoa ja palautumista, ei elimistö kehity, vaan ylikuormittuu ja ajautuu ylikuntoon. Ylikunto on tila josta urheilijat näkevät painajaisia. Se on tila johon merkittävä osa meistä ajautuu liikuntaryntäyksen seurauksena vuoden ensimmäisenä neljänneksenä. Levon ja palautumisen puute on yksi suurimpia syitä, miksi liikkuminen loppuu, yksi suurimpia syitä rasitusvammoille (tekniikkaongelmien lisäksi), jotka ovat myös yksi suurimpia syitä liikunnan lopettamiselle…

Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitäisi liikkua, muttei saisikaan liikkua? Kohtuullisen sekavaa?

Itseasiassa, ei ole. Pitäisi liikkua omalle kunnolle sopivalla tasolla, riittävän monipuolisesti. Yksinkertaista teoriassa, ei niin selkeää käytännössä. Tarvitsemme liikuntaa ja liikettä päivittäin. Lepo ei tarkoita paikoillaan makaamista tai istumista, itse asiassa silloin elimistö palautuu huonosti. Sen sijaan että rehkisimme hullun lailla naama irveessä joka päivä, ruvetaankin liikkumaan kevyen mukavasti päivittäin, sillä kevyt lenkkeily ja liikkuminen tarkoittaa aktiivista palautumista. Silloin veri ravitsee ja huoltaa kehoamme ja elimistö palautuu. Vanha sanonta:” Jos ei elämä muuta, niin opettaa se hiljaa kävelemään.” pitää niin paikkansa.Kun kevyellä liikunnalla luodaan palautumista, on muutaman viikon jälkeen mahdollista liikkua pari kertaa viikossa kovempaa ilman isoa riskiä ylikuormittumisesta. Päinvastoin, kevyt liikunta luo edellytykset kehittymiselle, sillä ilman lepoa ja palautumista, ei ole kehitystä. Maalaisjärkihän tässäkin toimii, mutta omaa harjoittelua kannattaa ohjelmoida, jotta näkee itsekin kokonaisuuden, muuten on mahdottomuus harrastaa liikuntaa itselleen tarkoituksenmukaisesti.

Edellisessä kappaleessa mainittiin että on mahdollista liikkua kovempaa ilman suurempaa riskiä ylikuormittumisesta. Tämä siksi että uni ja päivittäinen stressin hallinta vaikuttavat aivan suoraan palautumiseen ja lepoon. Jos unta ei ole tarpeeksi ja se ei ole tarpeeksi laadukasta, ollaan matkalla kohti epäonnistumista, vammoja ja ylikuntoa – uupumusta.

Psyykkinen stressi ei koskaan ole vain psyykkistä stressiä, se vaikuttaa aina fyysisesti. se on yksi syy minkä vuoksi harvalla meillä on eväitä harjoitella kovempaa monesti viikossa. Psyykkinen stressi muuttaa kehomme aineenvaihdunnan, hermoston ja hormonaalisen toiminnan. Tämä aiheuttaa, sen ettemme pääse fyysisesti palautumaan vaikka lepäisimmekin.

Hyvä uutinen on, että paras stressinhallinta väline on kevyt päivittäinen liikunta, lenkkeily. TÄRKEÄÄ ON, ETTÄ SE ON KEVYTTÄ! Jos yritämme purkaa stressiä kovalla liikunnalla, on se vain stressiä stressin päälle. Kevyt lenkkeily, jossa saa lämmön päälle, mutta ei puuskututa, on yksi parhaista stressinhallinta työkaluista, samalla se terävöittää aivot toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollistaa aivosolukon kasvun!

Liikutaan hissukseen pää ja keho kuntoon 😉

Ota yhteyttä