ITSETUNTEMUS – HARJOITTELUN ANNOSTELUN TAIDE KOHTAA TIETEEN

Yksi oleellisimpia tavoitteita valmennuksessa ja myös kuntoutuksessa, jotta liike olisi ravintoa ja lääkettä elimistölle, on kehon ja itsetuntemuksen kehittyminen. Jos seurataan kausiharjoittelusuunnitelmaa, ohjelmointia orjallisesti, juuri niin kuin on ohjelmoitu, unohtuu tärkein, sopeuttaminen elämään. Kukaan meistä ei voi tietää kuinka elämä soljuu tai ryöppyää seuraavat kuukaudet ja vuodet. Siksi kausiharjoittelusuunnitelma on ”vain” runko. Mutta kun runko on tarkoituksenmukainen, on siitä hyvä improvisoida eläen hetkessä ja samalla kokonaisuus hahmottaen. Taide kohta tieteen.

Tämä taide on asiakkaan itse- ja kehontuntemus. Miltä tänään tuntuu? Onko tänään oikea aika haastaa elimistö intensiivisellä harjoitteella vai onko sittenkin aika jumppailla kevyemmin palauttaen elimistöä aktiivisesti? Olisiko huomenna tai ylihuomenna mahdollisuus intensiiviseen kehittävään harjoitukseen, jos nyt harjoittelisi kevyesti, huuhtelisi elimistöä raikkaalla energiapitoisella verellä ja tehostaisi kuona-aineiden poistoa? Olisiko parin päivän päästä vireämpi, hermosto hereillä, jos nyt kevyellä aerobisella harjoituksella lievittäisi stressiä ja rauhoittelisi sympaattista hermostoa parasympaattista aktivoiden, että ruoan sulautus toimisi paremmin ja unikin olisi laadukkaampaa?

Kyetäkseen tähän on opittava tuntemaan itsensä. Opittava kuuntelemaan elimistön viestejä. Se ei ole helppoa hektisessä, suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme. Kun elää jatkuvassa stressissä, on usein se viimeinen henkilö, joka tunnistaa, että on mennyt liian kovaa liian kauan. Elimistömme on erittäin mukautumiskykyinen ja useimmiten kun itse huomaa että vauhti on ollut liikaa, ollaan jo lähellä seinää. Niin lähellä, että hallittu jarruttaminen on lähes mahdotonta. Usein tilanteen huomaa, kun elimistö aloittaa jarruttamisen. Aloittaa sen sairastumalla fyysisesti tai psyykkisesti, kuten uupumalla tai masentumalla. Stressin masennuksen ja uupumisen moottori.

Mielenkiintoista onkin kuinka jatkuva stressi vaikuttaa fyysisiin ominaisuuksiin ja rakenteisiin. Stressin seurauksena elimistömme fysiikka heikkenee ja jäykistyy. Kun stressistä ei päästä palautumaan lisää se vammariskiä. Vammariski lisääntyy kudosten heikentyessä ja jäykistyessä. Kudosten kyky joustaa, mukautua, heikkenee. Eli niiden kyky sietää kuormitusta eri suunnista huononee. Samoin käy, kun kudokset heikkenevät. Ne kestävät huonommin ja huonommin kuormitusta. Entistä pienempi kuormitus rikkoo niitä.

Vammariskiä lisää kehontuntemuksen heikentyminen stressin seurauksena. Kun kehontuntemus ja asennon sekä liikkeen aistiminen heikkenevät, on liikkeen hallinta entistä vaikeampaa. Kun liikkeen hallinta heikkenee, liikemallien laatu heikkenee. Liikemallien laatu heikkenee koska asento- ja liiketunnon, proprioseptiikan, viestintä aivoihin heikkenee. Aivot eivät kykene antamaan tarkoituksenmukaista käskytystä lihaksille toimia, koska palaute tapahtuvasta liikkeestä, sen suunnasta, kuormituksista jne. ei ole riittävää. Tämä johtaa liikemalleihin, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia. Liikemalleihin, jotka lisäävät vammariskiä. Liikemalleihin, jotka eivät myöskään tuota parasta mahdollista suorituskykyä.

Ota yhteyttä